Marlo`nin saapumisesta, kelaan aikaa taaksepäin ja takaisin tähän. Tuntuu niin absurdilta ajatus
Marlo`nista pentuna. Tyypillisenä pentuna, joka se on ikänsä puitteissa. Marlo`n
on niin kehittynyt kaikessa, ettei sitä osaa ajatella pentuna, vain Marlo`nina.
Hätkähdin kun minulta kysyttiin "mitä pennulle kuuluu" ..mielessä välähti,
mille pennulle? Niin , Marlo`nille! Marlo`nille kuuluu pelkkää hyvää. Se on jotain
niin suurta, isoa, ihmeellistä, erillaista. Kaikessa mukana täysillä, omana itsenään
ollut alusta alkaen. On kuin olisi aina ollut osa meitä, minua. Niin läheinen,tuttu ja turvallinen.
Mielessäni käväisi aamulenkillä, Marlo`n, salukinpentu, viiden kuukauden ikäinen.
Täysin sisäsiisti,
äärimmäisen älykäs, kaikessa.Oppii,oivaltaa hetkessä uudet asiat.
Mikäli kaikki salukin/koiranpennut olisivat näin
helppoja,vaivattomia,harmittomia, itsestään selviä, niin mikäpä
ollessa.
Olisikohan syytä koputtaa puuta tai jotain.
Missä pyörremyrsky, taifuuni joka voi pyöräyttää muutaman kerran
ympäristöä pennun ollessa talonmiehenä;) Tässä vaiheessa ei
taifuuneista tietoakaan. Tosin Marlo`nilla on mahdollisuus purkaa
energiavarastojaan joka päivä reippaan ulkoilun merkeissä.
Lenkkeilyssä, vapaana juoksemisessa metsässä tai koiratarhalla. Marlo`n
ei ujostele näissä, painaa täysillä tulta päin!
Upeasti kehittynyt lihaksisto kertoo sporttisesta elämänmenosta.
Olen niin onnellinen ja syvästi kiitollinen kennel Asarafin
Tittelle, Marlo`nin toiselle omistajalle. Hänen ansiostaan saamme
nauttia ja elää mukavaa syksyä Marlo`nin myötä.
Lämmin Kiitos ja lotus Tittelle, jälleen kerran, näinkin!
torstai, 26. lokakuu 2006