Meidän elämä. Teidän elämä. Heidän elämä. Sinun ja minun elämä. Arvokkaita, merkityksellisiä kaikki. Tosiaan,niin paljon teitä,risteyksiä, singnaaleja, kulkekaamme omaamme. Mieleni täyttää ajatukset elämästä,ajasta. Menneisyydestä, nykyisyydestä, tulevaisuudesta. Huomaan olevani, eläväni, kokevani hetkittäin kaikkea näistä. Käväisen menneisyydessä, hahmotan tulevaisuutta. Nykyhetkessä tunnen olevani kuin lepakko päivänvalossa. Odotan valoa, kirkkaampaa. Harhailevaan mieleeni vaikuttaa tämä aika! Kolmas viikko alkanut aina vain pimeämpänä,sateisena. AURINKO TEKEE LYHYTTÄ TYÖPÄIVÄÄ. PIMEYS JA SADE KÄÄRINYT HIHAT YLÖS, PAISKII HOMMIA LÄHES YÖTÄ PÄIVÄÄ. Mikä nyt on, miksi kutsumme tätä? Syksyksi, talveksi, kevääksi? Lämpöasteita viisi. Nurmet viheriöivät.Linnut visertelevät. Silmut puhkeavat. Tietävätkö ne mikä aika nyt on? Joulupukkia odotellessa ihmettelen minä ja viisi koiraani mikä vuodenaika nyt on. Kalenterin mukaan joulukuu. Hui, hai taas. Mitalleilla kääntöpuolet. Kevättä kohti aika kiitää, tämäkin kaamos jää taakse, menneisyyteen. Kaikille ystäville pilkettä silmäkulmaan!