Ensilumi satanut Helsinkiin, pakkasta neljän asteen verran. Tuntuu, vaikuttaa talvelta. Simsalabim, talvessa olemme. Ainakin tämän päivän;) Mikäli vanhat kuviot toistuvat niin vesisade pilaa TAAS kaiken, (ehei, en ole lainkaan skeptinen) olemme lähtökuopissa, odottelemassa valkeutta, puhtautta, kirkkautta.

Täytyy myöntää että muutamat pimeät, vesisateiset, koleat, tuuliset, myrskyisätkin päivät ovat
lähes vieneet huumorintajuni. Ilme ollut aika ajoin kuin passikuvassa. Totinen torvensoittaja ;) Tämä loka/marraskuun vaihde ei liiemmin tuo nostetta mieleeni, joka rakastaa kauneutta, aurinkoa, valoa, lämpöä. Mutta minkäs teet! Rämmittävä on läpi tuulen ja tuiskun ja otettava kiinni pienistä jutuista, nautinnoista. Esimerkiksi sytyttämällä kynttilän, nauttimalla lattea, katsoen kesäistä valokuvaa joka on pöydälläni, minä ja pojat. Haminassa ruutikellarin edessä, siinä voima, tulevaisuuden näkymä. Haminaan mieleni halajaa, kotiseudulle,kesään.

Mitä tuumasi Marlo`n lumesta, RIEHAANTUI. Hyppi, pomppi, säntäili edes takaisin. Valkea lumipeite sai toisetkin hilpeiksi, riehakkaiksi. Poikien kirmaillessa havahduin haikeuteen, kaipaukseen. Morttia tuli ikävä. Yllättäen se aina hiipii mieleen, ikävä. Minun Morttini. Joka ei tänä vuonna kirmaile ensilumessa. Kyyneleet vain tulevat, pala kurkussa kasvaa. Luopuminen, irti päästäminen koskettaa vieläkin. Rakas ystävä ei unohdu koskaan, ei koskaan. On aina mielessä, kauniina muistona.

Tässä kuussa vietämme syntymäpäiviä. Ashtonin, joka täyttää 15 päivä 11-vuotta.Toivon sydämestäni Ashtonille hyvää tulevaa syntymäpäivää.Toivottavasti saamme kulkea vielä pitkän matkan yhdessä. Ashton on ihana, minun pieni harmaakarhu;)

Sain hauskan meilin. Juttuja, totuuksia. Kiitos Virpille (;0)! Lopuksi tämä; "Joskus juhlan jälkeen tulee toinen juhlapäivä.Ei kukaan oikeastaan tiedä miksi se tulee, mutta ollaan vaan iloisia ja lomalla eikä turhia kysellä". Näin on! Minulla tiedossa pitkä viikonloppu.Aion nauttia siitä, tehdään kaikki niin.Pidetään huolta itsestämme,ystävistämme.