NYT.Se on AURINKOINEN perjantai;) Viikonloppu edessä. Pitkä metsälenkki takana. Toppahousuni nähneet päivänvalon,kuoriutuneet naftaliinista. Jokseenkin rauhoittavaa sujahtaa toppiksiin, lämpöön, vetää pipo korville ja menoksi.Huoletonta,sanoisin. Mielessä seikkailee kaikenlaista, iloa ja huoltakin.Huomaan olevani tuntosarvet pystyssä seuratessani vanhuksia, Ashtonia ja Hipua. Kuinka ne voivat, jaksavat. Mortin yllättävä ja tramaattinen poismeno jääti minuun jäljen. Varuillaan olemisen, pelonkin. Nyt ymmärrän mitä tapahtuu kun lemmikkimme vanhenee, jonain päivänä on luovuttava,päästettävä irti. Luopuminen ei ole helppoa ja voiko siihen koskaan valmistautua? Niinkuin rakas ystäväni Tiina totesi Mortin lähdettyä, että joskus unohdamme kaiken kiireen ja touhotuksen keskellä että olemme vain osa elämän kiertokulkua ja jonain päivänä kaikki päättyy. Ei, nyt minun täytyy ravistaa synkkämielisyyden viitta harteiltani ja iloittava tästä päivästä jolloin kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla. Marlo`nista sen verran, että kävimme viikko sitten eläinlääkärissä, tehosterokotuksissa. Marlo`n on TODELLINEN XL-pentu;) Painoa 27 kg, korkeus noin 66 cm. Luusto todella vahva ja hyvä! Kaikki kohdallaan. Hampaat vaihtuneet, asettuneet purentaan, molemmat kivekset, aarteet, kultamunat hautumassa:= Emme voi kuin olla kiitollisia ja tyytyväisiä minä ja Titte. Olen kai aiemminkin todennut kuinka kiltti Marlo`n on! Uskomaton, pennuksi, jotka joskus tahtovat olla vallattomia. Marlo`n.Sitä ei voi selittää, se täytyy kokea!