perjantai, 3. marraskuu 2006
Se on perjantai, tänään
NYT.Se on AURINKOINEN perjantai;) Viikonloppu
edessä. Pitkä metsälenkki takana.
Toppahousuni nähneet päivänvalon,kuoriutuneet naftaliinista.
Jokseenkin rauhoittavaa sujahtaa toppiksiin, lämpöön, vetää pipo
korville ja menoksi.Huoletonta,sanoisin.
Mielessä seikkailee kaikenlaista, iloa ja huoltakin.Huomaan olevani
tuntosarvet pystyssä seuratessani vanhuksia, Ashtonia ja Hipua. Kuinka
ne voivat, jaksavat.
Mortin yllättävä ja tramaattinen poismeno jääti minuun jäljen.
Varuillaan olemisen, pelonkin.
Nyt ymmärrän mitä tapahtuu kun lemmikkimme vanhenee, jonain päivänä on
luovuttava,päästettävä irti. Luopuminen ei ole helppoa ja voiko siihen
koskaan valmistautua?
Niinkuin rakas ystäväni Tiina totesi Mortin lähdettyä, että joskus
unohdamme kaiken kiireen ja touhotuksen keskellä että olemme vain osa
elämän kiertokulkua ja jonain päivänä kaikki päättyy.
Ei, nyt minun täytyy ravistaa synkkämielisyyden viitta harteiltani ja
iloittava tästä päivästä jolloin kaikki on niin hyvin kuin vain voi
olla.
Marlo`nista sen verran, että kävimme viikko sitten eläinlääkärissä,
tehosterokotuksissa.
Marlo`n on TODELLINEN XL-pentu;) Painoa 27 kg, korkeus noin 66 cm.
Luusto todella vahva ja hyvä!
Kaikki kohdallaan. Hampaat vaihtuneet, asettuneet purentaan, molemmat
kivekset, aarteet, kultamunat hautumassa:= Emme voi kuin olla
kiitollisia ja tyytyväisiä minä ja Titte.
Olen kai aiemminkin todennut kuinka kiltti Marlo`n on!
Uskomaton, pennuksi, jotka joskus tahtovat olla vallattomia.
Marlo`n.Sitä ei voi selittää, se täytyy kokea!