Kolmeenkymmeneen päivään mahtuu paljon, yllätävän, hämmästyttävän paljon.
Mitä aika on? Kuinka paljon aikaa on, onko sitä... Hmmm. siinäpä pähkinä purtavaksi
Elämällä päivän kerrallaan huomaa yllättäen että aikaa on paljon, aikaan mahtuu paljon.
Näin tuntuu tällä hetkellä.

Siitäkin huolimatta että joka ikinen päivä tuntuu että aikaa on liian vähän. Liian vähän käytettäväksi kaikkeen siihen mihin sen tahtoisi riittävän. Ajastani vie paljon niin kutsuttu työ, pakollinen, palkallinen aika. Aika josta maksetaan jotta voin tehdä ja elää haluamallani tavalla, ajalla joka on MINUN:= (olisipa sitä enemmänkin)

Niinpä. Syyskuu toi tullessaan muutoksia arkeen. Marlo`nin salukinpennun. Joka touhullaan, suloisuudellaan, persoonallaan täyttää, tuo säpinää, sävyjä meidän kaikkien elämään.

Pojat, Mc Häkkäset ovat ottaneet uuden tulokkaan jäseneksi ilman reunaehtoja. Paikka löytyi uudelle jengin jäsenelle. Marssijärjestys selvä. Itse asiassa syyskuu on vierähtänytkin aika lailla Marlo`nin mukaan. Ylös, ulos ja lenkille. Metsään ja pellolle. Olemme myös totutelleet ,olemaan mukana muuallakin kuin pöpelikössä. Marlo`n tuntuu sopeutuvan hyvin erillaisiin uusiin tilanteisiin, tosin OMILLA ehdoilla. Haluaa itse tehdä aloitteen mm. tutustumisessa, suhteessa toisiin, ihmisiin ja koiriin.

Sosiaalisia tilanteita olemme harjoitelleet mm. Borzoiden maastojuoksu tapahtumassa Lammilla, jonne matkasimme turistina ystäväni Flyströmin Tiinan seurana. Marlo`nin ensimmäinen automatka sujui loistavasti. Jakamalla auton takaboksi Zolan ( Tiinan borzoi) sekä Sunnyboyn kanssa. Itse pääkallopaikalla Marlo`n ilmaisi selkeästi ettei nauti, pidä tilanteesta joutuessaan yht`äkkisen tutustumisryntäyksen, piiriryksen kohteeksi.

Tahtoa ja temperamenttia ei pennulta puutu. Osoittaa myös sen. Päivä oli todella antoisa, Marlo`nin kannalta. Sunnyboylla myös oli muutakin tekemistä kuin toimia Marskin esiliinana. Sai juosta ,testata maastoradan yksin. Yksin tappaa vieheen ilman pirullista kuonokoppaa:=, riepottaa,antaa kyytiä mokomalle! Me olimme retkellä, mukavalla sellaisella, Kiitoksia Tiinalle;)

Syyskuun viimeisenä päivänä osallistuimme Hvk.n maastoihin Tuomarinkartanolla. Sunnyboy kilpailijana, Marlo`n turistina. Titte, Marlo`nin toinen matte oli lapsenvahtina. Piti huolta MEIDÄN PENNUSTA, joka näytti JÄTTILÄIS-pennulta suhteessa lukuisiin muihin salukinpentuihin joita kisoissa pyöri. Jospa Marlo`n onkin mammutti? Onkohan? Oli tai ei IHANA, ihana, ihana mammuttipentumme on!

S-B.n suoritus maastoradalla oli mitä oli. Pisteitä jotain... any way.. ei riittävästi finaaliin. Intoa S-b.n juoksusta ei puutu. Panoksia löytyy vieheen ajoon, mutta se kokemus, se kokemus... alkaa näkyä, ukko tietää, ukko tietää kuinka tuota leikkiä leikitään.Ensi kaudella olemmekin jo veteraani-sarjassa. Niin se aika, niin se aika... rientää. Vastahan aloitimme!!!

Sunnyboy on heittänyt hienoja,upeita, varmoja, puhtaita suorituksia maastoissa. Ensimmäiset vuodet menivätkin lujaa...hyvällä menestyksellä. Kisoja takana paljon, lähestulkoon aina finaalissa.

Huvittava osoitus siitä tapahtui edellä mainituissa Kartanon kisoissa. Kilpailukirjathan jaetaan aina loppuseremonioissa, joissa emme tällä kertaa olleet... Turisimme illalla Tiinan kanssa, joka toimi kilpailunjohtajana. Hänen kysyessään minulta " unohtuikohan sulla jotain kartanolle".. Ei... ei mun mielestä mitään. Tiina totesi ihanaan rauhalliseen tapaansa " nii-iin Sunnyboyn kilpailukirja on sit mulla..."

Täh!!! OLINKO MINÄ UNOHTANUT NOUTAA KIRJAN TOIMISTOSTA???? Olin. Syystä että se on minulle niin uutta;=( selitys tuokin sille että puuhaa ja hulisee .. vaikka mitä..) Että näin. Mutta minähän olen minä..joskus hiukan hajamielinen..tai jotain. Onnekseni minulla on upeita ystäviä. Jotka huolehtivat:) Mitäpä tämä meidän elämämme olisikaan ilman niitä ja näitä. Ystäviä ja vinttikoiria!