Saapuneet perille aikaan joka merkitsee ja antaa minulle paljon.
Epäilemättä myös monille muillekin. En taida olla ainutlaatuinen siinä mielessä että tunnen
eläväni kesällä. Täysillä. Mieleni on hilpeä ja leikkisä. Vaikea keskittyä vakavaan.
Itseasiassa ei ole tarvettakaan. Syksyllä on melankolian aika. Syvällisemmän mietiskelyn.
Syyn ja seurauksen, elämän kiertokulun. Voisin todeta että olen kesälomalla itsestäni.
Annan itseni leijailla ties missä sfääreissä. Elää unelmaani, toteuttaa sitä. Olla huoleton.
Nyt on aika olla kahleista vapaa. Vapaa olemaan, menemään tekemään
sitä mitä haulaa ja mistä nauttii. Totta puhuakseni olen aina vapaa.
Mikä minua estää? Tai mikä meitä estää elämästä?
Nyt kun en keksi, jaksa, viitsi sanoa mitään kovin järkevää
niin tyydyn lainattuun.

Niin paljon teitä
niin paljon risteyksiä
niin paljon valoja
niin paljon signaaleja

ja silti voin pysyä uskollisena
omalle tielleni
omalle itselleni
päämäärälleni.

---Margot Bickel---

ps. Heli kiitos sinulle. Hymyilyttää yhteys joka on olemassa.