Ovelleni kolkuttanut lokakuu.
Kuukausi,joka jokseenkin armollinen ennen marraskuun loputtomalta tuntuvaa harmautta, alakuloisuuttakin.

Ovelleni on yllättäen kolkuttanut myös pieni salukinpentu Asarafi Qaadim Abdul kotoisasti Pelle. Lahja ystävältä. Ystävältä joka urheasti kamppailee sairautta vastaan.Tässä kamppailussa sairaus on ottanut liian monta erävoittoa. Aivan liian monta. Rakkaudella ja suurella myötätunnolla ajattelen ystävääni, toivoen elämän voittavan. Muuta en voi. Elämä jatkuu tavalla tai toisella.
Omaani tarkastelen hiljaisena.

Säpinää ja aktiviteettia päiviin tuo Pelle. Ah`Pelle jota on siunattu aikamoisella annoksella energiaa ja touhukkuutta. Menoa ja meininkiä ei tältä Pelle Hermannilta tule puuttumaan. Pelle suoraastaan pursuaa elämäniloa ja hauskuutta. Oma-aloitteellisuutta, avoimuutta ja rohkeutta kohdata jännittävä, mielenkiintoinen maailma. Hieno, kaunis salukinpentu! Kiitos Sinulle Titte!

Jokainen päivä on lahja, tämäkin ja ne sävyiltään tummat marraskuun päivät. Ottakaamme nekin ilolla vastaan. Eipä aikaakaan kun käännymme kevätkaudelle. Nyt on lupa hiljentyä, olla omissa oloissa, ladata henkisiä akkuja. Elää tässä ja nyt. Näin minä teen. Elän päivän kerrallaan. Huomisesta en huolta kanna. Se tulee aikanaan. Pidetään hyvää huolta itsestämme ja läheisistä!