Tahdon aloittaa Mika Waltarin sanoin:

"Älä pelkää lapseni,ei elämä ole sen arvoinen. Poimi huoletta vihreä sypressinkäpy
kauniista puusta, hymyile korpin varjolle kun se liukuu pitkin maata. Salli maljan helähtää
sirpaleiksi sormissasi hätkähtämättä ja kun käärme puraisee,pane huoletta sormi suuhusi.
Mikään ei voi sinua vahingoittaa"

Vietimme aikaa,elimme hetkiä ,tallensimme tunnelmia joulukuun kuudes, metsässä.Minä,
Jean ja koirat. Osaksemme, omaksemme saimme kauneuden, raikkauden, luonnonrauhan.
Kuinka paljon voi antaa, kuinka paljon voi näyttää metsä!

Värejä,sävyjä,ääniä,kuiskauksia,tunnelmia, salaperäisyyttäkin. Jännittävää tuntematonta,
minkä voi vain aistia. Aavistuksen tunnelmista voi aistia, kuvitella Jeanin valokuvista
galleriassani. Hilpeälle mielelle tulen joulun kynnyksellä suloisesta pienestä aasista
jota esittää whippetini Hipu Hipsuvarvas. Bongaatte kyllä kuvan Hipusta josta ei voi erehtyä,
mitä muistuttaa. NÄIHIN KUVIIN JA TUNNELMIIN.

Ps. Marlonista oli lähes mahdotonta saada kuvia. Toisella piti kiirettä, vauhti päällä sinkoili
sinne tänne. Energiaa ei Mara Marakatilta puutu, reipas ja iloinen on!