Kuinka se rientää, kulkee nopeilla kierroksilla.
Joskus tuntuu ettei kyydissä pysy! Päivät, viikot, kuukaudet,
vuodet vierivät. Elämä vie. Kunpa voisin jarrutella. Hidastaa vauhtia.
En omaani vaan ajan.

Olemme pitkällä keväässä. Kesän kynnyksellä sanoisin. Kaikesta sen huomaa.
Ihmiset ympärillä ovat huomattavasti valoisampia, hymyileviä kasvoja
näkee useammin. Ystävällisen sanan voi vaihtaa tuntemattoman kanssa.
Miksi ei ympäri vuoden voi olla näin? En tiedä olenko onnentyttö tai jotain
mutta viime aikoina olen kohdannut niin paljon positiivista energiaa.
Saanut osakseni paljon.


Sen tiedän että olen onnellinen, juuri nyt.
Onnellinen elämästäni. Johdatuksesta mikä tietäni viitoittaa,
niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Minulla on hauskaa vaikka mieleni
onkin taipuvainen melankoliaan. Mollisointuihin, säveliin. Onneksi en ota
itseäni vakavasti ja onneksi elämässäni on hauskoja, iloisia, persoonallisia
ihmisiä, ystäviä joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut. Kunpa itsekin pystyisin
antamaan heille yhtä paljon kuin saan! Mitä kaikkea elämä voikaan antaa, tarjota
meille ollessamme avoimia vastaanottamaan kaiken sen hyvän mikä meille
kuuluu. Ottakaamme kiinni hetkestä! Tarttukaamme tilaisuuteen.
Ohikiitävään aikaan, elämään.